Jordbron kalmisto - matka kaksituhatta vuotta ajassa taaksepäin

Kalmisto antaa välähdyksen siitä, miltä elämä Haningen seudulla näytti kaksi tuhatta vuotta sitten. Keväällä alue täyttyy tuhansista kukkivista valkovuokoista ja syksyllä maisemaa koristavat sinipunaisena loistavat kanervat. Kalmisto ei ole pelkästään salaperäinen jäännös menneisyydestä, vaan myös paikka, josta voi nauttia nykypäivänä. Alue on rauhallinen keidas kivenheiton päässä Jordbrosta ja Västerhaningesta.

Jordbron kalmisto tuo menneisyyden lähelle. Ainutlaatuinen kalmisto on erittäin laaja ja hyvin säilynyt. Alueella on 800 hautaa ja vielä enemmän kätkeytyy maan alle. Yhteensä hautoja arvellaan olevan jopa noin kolme tuhatta. 

Mitä maan alta löytyy?

Kalmistoalueella on suuri määrä pystytettyjä kiviä, kivimuodostelmia ja matalia kumpuja. Kalmiston haudat ovan peräisin vanhemmalta rautakaudelta (500 eKr. -550 jKr.). Tältä ajanjaksolta peräisin olevat haudat koostuvat enimmäkseen polttohaudoista; toisin sanoen vainajat tuhkattiin, heidän poltetut luunsa kerättiin nuotioiden jäännöksistä keraamiseen ruukkuun tai puiseen rasiaan, joka haudattiin maahan. Usein vain pieni osa vainajan luista kerättiin hautaamista varten. Mitä muille jäännöksille tapahtui, ei tiedetä. Rautakauden varhaisimpana aikana hautalahjat, eli vainajan jäännösten mukana haudatut esineet, eivät olleet kovin yleisiä. Siksi alueen löydökset ovatkin hyvin harvassa. Jordbron kalmistolta on löydetty vain yksi ainoa solki.

Hautoja ja geometriaa

Aivan rautakauden alkuvaiheessa tyyli, miten hautoja rakennettiin, muuttui äkkiä. Aikaisempien pyöreiden röykkiöiden ja kiveysten rinnalle ilmestyi suuri määrä erilaisia, geometrisiä muotoja. Kolmion ja suorakaiteen muotoiset, kuusikulmaiset, pyöreät ja veneen muotoiset haudat yleistyivät. Jordbron kalmistolla voit ihailla niitä kaikkia. Mitä enemmän tutkit, sitä enemmän muotoja löydät.

Pidä silmät auki poluilla liikkuessasi, sillä hautojen reunakivet pilkottavat niillä esiin. Siististi ympyrämuotoon asetettuina ne ympäröivät hautaa. Syytä siihen, miksi haudoista tehtiin eri muotoisia, ei tiedetä.

Miten silloin elettiin?

Ihmiset, jotka elivät ja kuolivat alueella kaksi tuhatta vuotta sitten, ovat jättäneet maastoon jälkiä. Jordbron kalmisto osoittaa, mihin he kuoltuaan joutuivat. Ympäri maastoa, piilosta maan alta, voi myös löytää jälkiä heidän elämänmenostaan. Kalvsvikissä, noin kilometrin päässä kalmistoalueelta, arkeologit ovat tutkineet asuinpaikkaa, jolla sijaitsi useita asuintaloja ja pajoja juuri siihen aikaan, jolloin Jordbron kalmistoa alettiin käyttää. Meren pinta oli nykypäivää korkeammalla ja asuinpaikka sijaitsi aivan merenlahden tuntumassa. Lahti jatkui pitkälle Jordbron kalmiston suuntaan. Suurin rakennus oli kokonaiset 46 metriä pitkä. Paikalla viljeltiin maata, kalastettiin ja metsästettiin. Pelloilla kasvoi pääasiassa ohraa, mutta myös vehnää ja kauraa. Pajoista on löydetty kaksikymmenkunta uunia, joissa ihmiset kuivasivat ja paahtoivat viljaa, polttivat keramiikkaa ja laittoivat ruokaa. 

Lähellä ja kaukana kaksituhatta vuotta sitten

Jordbrolaisten lähisukulaiset asuivat naapurissa. Vain parisataa metriä Jordbron kalmistosta etelään sijaitsee seuraava suuri, samalta aikakaudelta peräisin oleva Åbyn kalmisto. Paikalla sijaitsee tänä päivänä Mormonitemppeli, vanhustentalo ja Västerhaningen kirkko. Arkeologien kaivaukset ovat paljastaneet täällä monta hautaa. Åbyn kalmiston luurangoissa näkyy geneettinen erityispiirre, joka kertoo niiden olevan toisilleen sukua. Mies, jolla oli tämä erityispiirre, haudattiin Jordbron kalmistolle aivan lähelle paikkaa, jossa Nynäsin rautatie kulkee tänään. Molempia suuria kalmistoja pidetään seutukalmistoina, joille alueen maatilojen asukkaat kerääntyivät hautaamaan vainajansa ja viettämään uskonnollisia juhlatilaisuuksia yhdessä.

Maailma oli suuri jo kaksi tuhatta vuotta sitten. Yhteydet sekä läheltä, että kaukaa kotoisin oleviin naapureihin olivat tärkeitä. Roomalaisen rautakauden aikana (0-375 jKr.) ihmisiä matkusti Pohjolasta Välimerelle palvellakseen palkkasotureina roomalaisten keisarillisessa armeijassa. Ne, joita onni suosi, palasivat kotiin tuoden mukanaan kultaa ja kauniita maljoja. Epäonnekkaat eivät palanneet koskaan.

Uskonto ja miellemaailma

Skandinaavinen mytologia näytti Jordbron kalmiston ollessa käytössä erilaiselta, kuin mihin olemme tottuneet tuhat vuotta myöhemmin kirjoitetuista viikinkikauden kertomuksista päätellen. Tutkijoiden mukaan pronssikauden ja vanhemman rautakauden uskonto sisälsi voimakkaita, hedelmällisyyskulttiin perustuvia vaikutteita, joissa aurinkoa palvottiin elämää antavana voimalähteenä. Elettiin maatalousyhteiskunnassa, jossa auringon säännöllinen paluu ja elämän jatkuva jälleensyntyminen kasvistossa, eläimistössä ja ihmisissä oli huomion keskipisteenä. Pronssikaudelta peräisin olevissa kalliopiirroksissa ja pronssiesineissä aurinko on keskeinen symboli. Tavallisia ovat myös samalta aikakaudelta peräisin olevat kallioon hakatut, pienet kulhomaiset syvennykset, jotka eräiden tutkijoiden mukaan voidaan liittää hedelmällisyyskulttiin. Osasta Jordbron kalmiston hautakivistä löytyy tällaisia syvennyksiä ja niitä näkyy myös yleisesti aluetta ympäröivissä kallioissa.

Tuli ja vainajia ympäröivät tuhkausrituaalit ovat saattaneet kuulua uskonnolliseen miellemaailmaan, jossa palvottiin aurinkoa, hedelmällisyyttä ja uudelleen syntymistä. Joskus tältä ajanjaksolta peräisin olevista haudoista löytyy myllykiviä. Tutkijat uskovat tämän liittyvän hedelmällisyyskulttiin. Niin kuin arkielämässä jauhettiin kivillä viljaa jauhoksi, niin voitiin myös vainajien palaneet luut jauhaa ja haudata uskonnollisten rituaalien yhteydessä – kylvää maahan, jotta elämä syntyisi uudelleen. Joskus haudoista löytyy myös sirppejä, jotka symbolisoivat sadonkorjuuta.