Luonnonsuojelualueet

Kansallispuisto

Tyrestan kansallispuisto kuuluu Haningen ja Tyresön kuntiin. Kansallispuistossa voit kokea luonnon rauhaa ja koskemattoman luonnon taikaa vain kaksikymmentä kilometriä Tukholman keskustasta. Yli puolet Tyrestan metsistä voidaan sanoa olevan aarniometsiä, mikä tekee Tyrestasta Ruotsin laajimman aarniometsäalueen Dalälvenin joen eteläpuolella.

Ruotsissa on tällä hetkellä olemassa 29 kansallispuistoa. Kansallispuistojen tavoitteena on arvokkaiden luontoalueiden pitkäaikainen suojaaminen. Yhdessä kansallispuistot muodostavat upean maisemakokonaisuuden - Söderåsenin vehreistä pyökkimetsistä Sarekin mahtaviin tunturimaisemiin ja Kosterin meren kuhisevista koralliriutoista aina Gotska Sandön saaren kumpuileviin hiekkadyyneihin.

Kansallispuiston muodostamisesta päättää hallitus ja eduskunta. Maan omistaa valtion luonnonhoitolaitos (Naturvårdsverket), joka myös vastaa kansallispuiston hoitosuunnitelmasta ja sen säännöistä.

Luonnonsuojelualue eli reservaatti

Luonnonsuojelualueen muodostamisesta päättää joko kunta tai lääninhallitus. Haningen kunnassa on olemassa kaksi kunnallista luonnonsuojelualuetta; Rudanin ja Tornbergetin reservaatit, sekä 19 lääninhallituksen muodostamaa luonnonsuojelualuetta.

Määräysten noudattamista Haningen kunnallisilla luonnonsuojelualueilla valvoo Södertörnin ympäristö- ja terveydenhuoltoliitto (Södertörns miljö- och hälsoskyddsförbund). Kunta vastaa siitä, että luonnonsuojelualueita hoidetaan hoitosuunnitelman mukaisesti.

Lääninhallituksen 19 luonnonsuojelualueesta sijaitsevat suurin osa saaristossa, jolloin niitä hoitaa saaristosäätiö (Skärgårdsstiftelsen). Fjärdlångin saaren eteläosassa sijaitsevaa luonnonsuojelualuetta hoitaa kuitenkin Haningen kunta. Muiden luonnonsuojelualueiden määräyksistä ja hoitosuunnitelmista vastaa lääninhallitus.

Biotooppisuoja, eli suojeltu elinympäristö

Biotooppisuoja-alueesta on olemassa kaksi versiota: yleinen biotooppisuoja-alue, joka koskee kaikkia määrättyyn kategoriaan kuuluvia elinympäristöjä, sekä lääninhallituksen, metsähallituksen tai kunnan tekemän päätöksen perusteella muodostettu biotooppisuoja-alue. Yleistä biotooppisuojaa nauttivien elinympäristöjen määrä on voimakkaassa laskussa. Useimmat niistä löytyvät maanviljelyalueilta. Kyseiset elinympäristöt ovat kasvi- ja eläinlajeille arvokkaita turva-alueita vallitsevien maanviljely- ja metsänhoitomenetelmien voimakkaiden vaikutusten alaisina olevilla mailla.

Yleinen biotooppisuoja käsittää seuraavat elinympäristöt:

• Puistokujat
• Viljelysmailla sijaitsevat lähteet ja niitä ympäröivät kosteikot 
• Viljelysmaiden kiviröykkiöt
• Salavavallit
• Viljelysmaiden pienvesialueet ja kosteikot 
• Viljelysmaiden kiviaidat 
• Peltosaarekkeet

Toista biotooppisuojelualueen muotoa käytetään silloin, kun halutaan suojella pienempiä, korkeintaan 20 hehtaarin kokoisia alueita. Biotooppisuojelualue on suojelun kannalta periaatteessa saman arvoinen kuin luonnonsuojelualue.

Yleisestä biotooppisuojasta nauttivien elinympäristöjen lisäksi Haningesta löytyy yhdeksän biotooppisuojelualuetta. Kaikki ovat metsähallituksen (Skogsstyrelsen) muodostamia ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 18 hehtaaria.

Luonnonhoitosopimus

Luonnonhoitosopimus on yksityisen maanomistajan ja viranomaisen välinen käyttöoikeussopimus. Useimmat sopimukset koskevat metsäalueita ja niistä vastaa metsähallitus. Metsähallituksen lisäksi myös lääninhallitus tai kunta voi solmia maanomistajan kanssa luonnonhoitosopimuksen. Sopimus tehdään enintään 50 vuodeksi. Luonnonhoitosopimuksen tavoitteena on säilyttää ja kehittää alueita, joiden luotoarvot ovat korkeita. Sopimuksessa määritellään, miten aluetta tulisi hoitaa tai mikäli alue tulisi jättää kehittymään rauhassa ilman toimenpiteitä.

Haningen kunnassa on kaksi voimassa olevaa, metsähallituksen ja maanomistajan välistä luonnonhoitosopimusta. 

Luonnonmuisto

Luonnonmuistoksi nimetään usein yksittäinen luontokohde tai pieni luontoalue. Esimerkiksi suuri puu, siirtolohkare, rantakallio tai hiidenpata.

Haningesta löytyy seitsemän luonnonmuistoa. Useimmat niistä ovat vanhoja tammia. Ornön saaren pohjoisosassa on myös luonnonmuistoksi nimettyjä, kauniisti juovitettuja ja hiottuja rantakallioita. 

Suojelumuotona luonnonmuisto oli aikaisemmin yleisempi. Vuosien 1980 ja 2005 välillä Tukholman läänissä nimitettiin vain neljä uutta luonnonmuistoa. 

Natura 2000-alue

Natura 2000 on EU:n nimitys suojelemisen arvoisten alueiden verkostolle. Verkoston tavoitteena on suojella ja hoitaa lajeja ja luontotyyppejä, jotka ovat suojelemisen arvoisia eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna. Usein Natura 2000-alueet ovat samalla myös luonnonsuojelualueita tai kansallispuistoja.

Natura 2000 -alueesta päättää hallitus. Lääninhallituksen tehtäväksi jää alueen luontoarvojen varmistamiseen tähtäävien hoitosuunnitelmien laatiminen jokaista aluetta varten.

Haningen kunnasta löytyy 14 erikokoista Natura 2000-aluetta. Pienin niistä, Öster Ladängen, on kooltaan noin 10 hehtaaria kun taas suurin, Fjärdlång, on 5 081 hehtaarin kokoinen.

Haningen Natura 2000-alueiden hoitosuunnitelmat löytyvät lääninhallituksen kotisivulta.

Eläinten ja kasvien suojelualueet

Linnunsuojelualue

Eläinten ja kasvien suojelualueiden tavoitteena on suojella yksittäisiä lajeja tai eläinryhmiä. Niistä suurin osa on linnun- tai hylkeensuojelualueita. Tavoitteena on ensi sijassa estää ihmisiä häiritsemästä herkkiä alueita esimerkiksi lintujen pesimisaikana. Kaikilla alueilla on ilmoitustauluja, jotka kertovat aluetta koskevista määräyksistä sekä mahdollisista osavuotisista tai kokovuotisista liikkumiskielloista.

Haningen kunnassa on olemassa kahdeksan linnunsuojelualuetta. Tukholman läänistä löytyy kolme hylkeensuojelualuetta, joista mikään ei sijaitse Haningessa. 

Mitä suojelualueella saa tehdä?

Alueen hoidosta, sallituista ja kielletyistä toimenpiteistä kerrotaan aluekohtaisissa säännöissä ja määräyksissä. Säännöt ja määräykset perustuvat vuorostaan alueen luontoarvoihin ja syyhyn, miksi alue alun perin suojeltiin. Vanhan, hakkaamattoman metsän luontoarvot perustuvat juuri siihen, että metsä on saanut kehittyä vapaasti ilman katkoksia. Metsän luontoarvot säilyvät tällöin parhaiten, jos metsä jätetään rauhaan ja hoitotoimenpiteet pidetään vähissä. Laidunalueiden monilajinen kasvillisuus taas edellyttää laiduntamisen jatkumista, jotta luonnonarvot säilyisivät ennallaan.

Luvat ja poikkeusluvat

Alueen määräysten vastaisille toimenpiteille voidaan tarvittaessa hakea poikkeuslupaa. Poikkeusluvan myöntämiselle on oltava olemassa erityinen syy. Määräyksissä voidaan myös sallia sellaiset toimenpiteet, jotka ovat luonnonsuojelualueen tavoitteen mukaisia.

Poikkeusluvasta päättää aluetta hoitava taho. Haningen kahta kunnallista luonnonsuojelualuetta koskevista poikkeusluvista päättää Södertörnin ympäristö- ja terveydenhuoltoliitto (Södertörns miljö- och hälsoskyddsförbund). Lääninhallituksella on sama päätösvalta koskien muita kunnassa sijaitsevia luonnonsuojelualueita.