Jos vanhempasi ja sosiaalipalvelu ovat eri mieltä jostakin tilannettasi koskevasta asiasta, voi sosiaalipalvelu hakea sinulle apua nuorisohoitolain mukaan. Laki on ruotsiksi "lagen om vård av unga", joka lyhennetään LVU. Sosiaalipalvelu voi hakea apua nuorisolain tuella myös sinulle, joka olet yli 15-vuotta etkä halua ottaa apua vastaan, vaikka se olisi sosiaalipalvelun ja ehkä myös vanhempien mielestä sinulle parhaaksi. Tällöin tuomioistuin nimeltä hallinto-oikeus (förvaltningsrätten) päättää, jos sinut ja perheesi tulisi pakottaa ottamaan apu vastaan, tai jos ette tarvitse sitä. Aika harvoin sattuu, että tuomioistuin pakottaa ketään ottamaan vastaan apua. Tavallisinta on, että perheet itse ovat toivoneet aputoimenpiteitä.
Nuorisohoitolakia (LVU) voidaan soveltaa 2. § ja 3. § mukaan. Molemmissa pykälissä kuvataan tilannetta, jossa sosiaalipalvelu ja sinä tai vanhempasi olette eri mieltä avun tarpeessa. 2. § kuvaa tilanteita, joissa olet sosiaalipalvelun mielestä avun tarpeessa siitä syystä, että vanhempasi eivät pidä sinusta huolta tarpeeksi hyvin ja turvallisesti. 3. § kuvaa tilanteita, joissa olet sosiaalipalvelun mielestä avun tarpeessa siitä syystä, että olet itsellesi vaaraksi. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi huumeiden käyttö tai rikollisuus ja etteivät mitkään muut toimenpiteet ole saaneet sinua voimaan paremmin.
Vanhempasi ehkä pitävät sosiaalipalvelusta, mutta itse et halua meiltä apua. Silloin sosiaalipalvelu voi hakea sinulle apua LVU-lain 3. § mukaan. Hallinto-oikeus päättää molempien pykälien mukaan, annetaanko sinulle apua vai ei. Hallinto-oikeuden päätöksestä voi tehdä valituksen. Se merkitsee, että sinä tai vanhempasi voitte kirjeessä ilmoittaa haluavanne, että päätös otetaan uuteen harkintaan.
Lue lisää LVU:sta Sosiaalihallituksen kotisivulta (ruotsiksi)