Poliitikkoverkosto tuo konkreettisia parannuksia vähemmistöpolitiikkaan

Suomen kielen hallintoalueen poliitikkoverkosto perustettiin Haningen kunnallispoliitikkojen aloitteesta. Ensimmäinen kokous järjestettiin Haningessa viime vuoden marraskuussa ja verkosto kokoontui jo toista kertaa nyt huhtikuun lopulla. Noin nelisenkymmentä osallistujaa – heidän joukossaan monta kunnanneuvosta ja vähemmistökoordinoijaa – saapui Haningen kulttuuritalossa pidettyyn kokoukseen.

Haningen kunnanneuvos Petri Salonen (C), joka kuuluu verkoston perustajiin, toivotti osallistujat tervetulleeksi. Hän avasi kokouksen käynnistämällä workshop-tyylisen keskustelun viime kokouksessa tehdyistä johtopäätöksistä ja siitä, mihin konkreettisiin toimenpiteisiin kunnissa oli sen jälkeen ryhdytty. Etusijalla keskusteluissa olivat kieli, esikoulu ja koulu, kuten myös vanhustenhuolto ja erilaiset hoivatoimenpiteet.

Esimerkkejä marraskuun kokouksen pohjalta käynnistetyistä toimenpiteistä saatiin useastakin kunnasta: Pajalan kunta on muodostanut kunnanhallituksen alle vähemmistöneuvoston pystyäkseen paremmin keskittämään vähemmistöasioiden käsittelyä. Eskilstunan kunta on panostanut suomalaisen vähemmistön näkyvyyteen, muun muassa järjestämällä Fristadstorgetilla AfterWork -saunan. Trollhättanin kunta on palkannut kaksi nuorta kulttuurityöntekijää kolmen vuoden projektiin, jonka tavoitteena on hakea ja löytää suomalaisen vähemmistön verkostoja läntisen Götanmaan alueelta.

Osallistujista moni kertoi myös erityyppisistä esteistä, joita heille oli tullut eteen. Ymmärrys kaksikielisyyden tarvetta kohtaan on kunnanorganisaatioissa useinkin huonoa ja suomen kielellä ei ole samaa statusta kuten esimerkiksi englannin ja ranskan kielillä enemmistön poliitikkojen ja virkamiesten keskuudessa.

Lounaan jälkeen kokouksessa vieraili valtion erityinen selvityksentekijä Lennart Rohdin, joka johtaa vähemmistöpolitiikan vahvistamisselvitystä (Utredningen om en stärkt minoritetspolitik, Ku 2016:02). Rohdin muistutti läsnäolijoita siitä, että vähemmistöpolitiikka on kansanoikeudellinen velvoite, jonka tulee vaikuttaa kaikkeen kunnan toimintaan. Rohdinin mukaan ruotsalaisilla viranomaisilla on velvollisuus aktiivisesti tiedottaa, suojata ja edistää vähemmistöjen oikeutta käyttää omaa äidinkieltään. Näin tehdään harvoin.

Rohdin jatkoi kertomalla vähemmistölaista ja sen taustasta ja tähdensi, että vähemmistöpolitiikan lähtökohtana on antaa vähemmistöille samat oikeudet Ruotsin maahan kuin enemmistölläkin on. Lisäksi vähemmistön olisi oltava mukana vaikuttamassa päätöksiin.

Vähemmistölain asettamia hyviä tavoitteita tuskin tarvitsee kyseenalaistaa. Tavoitteiden toteutuminen on sen sijaan ollut Rohdinin mukaan huonoa, jopa olematonta. Rohdin vertasi koululakiin ja sosiaalipalvelulakiin ja kysyi mitä olisi tapahtunut, jos poliitikot ja virkamiehet olisivat yhtä suuressa määrin jättäneet niiden määräykset huomioimatta.

Monesta kunnasta puuttuu esimerkiksi vieläkin suomenkielinen esikoulu ja vanhustenhuolto – vaikka kunnat kuuluvatkin suomen kielen hallintoalueeseen.

Kansallisten, vähemmistökieliä koskevien määräysten laiminlyönti Ruotsissa on herättänyt huomiota myös kansainvälisesti. Euroopan neuvoston tarkastuksessa äidinkielenopetus Ruotsissa saa Rohdinin mukaan vakavaa kritiikkiä.

Rohdinin selvityksen tavoitteena on tuoda vähemmistöasiaan enemmän suoralinjaisuutta ja järjestystä. Kahta asiaa hän halusi teroittaa erityisesti. Ensimmäiseksi sitä, että kunnan monikielisyydestä aiheutuvien lisäkustannusten kattamista varten myönnettyä valtion tukea ei tulisi nähdä vähemmistöjen omina tukirahoina. Tukea ei ole tarkoitettu käytettävän vähemmistöjen jatkuvana avustuksena, vaan sen käytöstä tulisi sopia yhdessä vähemmistöjen kanssa. Tällöin tuella voisi esimerkiksi lisätä yhteiskuntapalvelujen saatavuutta. Toiseksi Rohdin ei halua, että kuntien vähemmistökoordinoijat nähdään vähemmistön edustajina, vaan ensi sijassa kunnan virkamiehinä. Hän myöntää kuitenkin, että vähemmistökoordinoijan olemassaolo on osoittautunut monissa kunnissa merkitykselliseksi vähemmistölain soveltamisen kannalta.

Vähemmistön neuvonpitoryhmiin kohdistuneet odotukset ovat Rohdinin mukaan eronneet varsin paljon toisistaan riippuen siitä, katsotaanko niitä kunnan näkökulmasta vaiko vähemmistöasukkaiden näkökulmasta. Neuvonpitoryhmien kokouksissa varsinaista nevonpitoa on ollut hyvin vähän – pikemminkin kokouksia on käytetty tiedotustilaisuuksina, joissa kunta yksipuolisesti on tiedottanut asioista. Keskustelun ja vaikuttamisen tasaisempi jako on Rohdinin mielestä oleellista.

Esitelmänsä päätteeksi Rohdin puhui kouluttamisen ja tiedon levittämisen tarpeesta. Epätietoisuus kansallisten vähemmistöjen tilanteesta enemmistöasukkaiden keskuudessa on hänen mielestään miltei monumentaalista. Kouluilla on tässä tärkeä tehtävä. Näkyvyyttä tulisi luoda myös muualla yhteiskunnassa.

Kokous päättyi yhteiseen keskusteluun päivän aikana ilmenneistä asioista. Päätettiin panna kokoon osallistujien sähköpostilista ideoiden pallottelemisen helpottamiseksi. Lopuksi Eskilstunan kunta kutsui kaikki seuraavaan kokoukseen 22. marraskuuta.

Kokouksen osallistujat palasivat kuntiin ja lääninhallituksiin konkreettisten työtehtäviensä ääreen toivoen, että Haningen poliitikkojen käynnistämä aloite kantaisi hedelmää konkreettisessa työssä, ei pelkästään suomalaisten, vaan kaikkien Ruotsin vähemmistöryhmien hyväksi.

Kontakt för den här sidan:

Senast uppdaterad: 5 maj 2017